Kissa saavuttaa sukukypsyyden keskimäärin 6-9 kk iässä, huomattavia vaihteluja tosin molempiin suuntiin ilmenee. Joskus jopa 4kk iäkäinen naaras on saattanut tiinehtyä.

Sukukypsyyden saavutettuaan naaraan kiima kestää kerrallaan n. 3-15 vuorokautta ja toistuu keskimäärin 14-21 vrk välein. Kiimakierto jatkuu ympäri vuoden yleensä hamaan vanhuuteen asti; hyvinkin vanha naaras voi siis tiinehtyä.

Uroskissan sukuhormonituotanto tapahtuu pääasiassa kiveksissä eikä ole luonteeltaan syklistä kuten naaraalla, vaan hormonieritys on kerran alettuaan jatkuvaa.

Sukuhormoonien tehtävä elimistössä on paitsi mahdollistaa hedelmöittyminen, tiineys ja synnytys myös ohjata eläimen käyttäytymistä. Sukuhormooneilla on erilaisia vaikutuksia myös muiden elinten toimintaan elimistössä.

Kissa on melko hedelmällinen eläin ja kontrolloimattomasti lisääntyessään kissaemo voi saada jopa 3 poikuetta vuodessa. Tiineys ja laktaatio eli imetys ovat stressaavaa ja kuluttavaa aikaa elimistölle. Usein vapaasti lisääntyvän kissa-polon elämä jääkin lyhyeksi; elimistö väsyy kovaan stressiin ja rasitukseen. Tietysti ei-toivottujen pentujenkin kohtalo on usein surkea. Siksi lisääntymisen kontrollointi on erittäin tärkeä osa kissojemme hyvinvointia.

Sisäkissalla tilanne on tietysti hieman toinen, mutta vaikka lisääntymistä on helpompi kontrolloida, ohjaavat sukuhormoonit myös sisällä elävän rotukissan elämää ja käyttäytymistä.
Virtsalla merkkailu, lisääntynyt agressiivisuus ja mouruaminen sekä karkailu ja vaelteluhalukkuus ovat esimerkkejä sukuhormonivaikutuksista. Kiiman aikana hormonit painostavat naarasta etsimään parittelukumppanin ja ellei pääsyä kollin luokse järjesty sattaa kissan olemus ja käytös muuttua kovaääniseksi ja stressaantuneeksi. Kissa ahdistuu ja niin käy usein myös omistajalle! Sama pätee tietysti myös kolliin; naaraan kiiman aikana erittämät tuoksut kantautuvat kilometrien päähän ja sisätiloihin asti.

Kissojen lisääntymisen, hormonivaikutusten ja käytöshäiriöiden ehkäisemiseksi on käytetty steriloinnin ja kastration ohella myös erilaisia lääkeaineita. Ongelmana ovat niiden ei-toivotut sivuvaikutukset kuten maitorauhaskasvaimet ja märkäkohtu naarailla, diebetes mellitus sekä tehottomuus käytöshäiriöiden suhteen.

Naaraan steriloinnissa ja kollin kastratiossa on kyse kirurgisesta toimenpiteestä jonka jälkeen eläin ei enää ole lisääntymiskykyinen. Eläimillä toimenpiteeseen liittyy yleensä, ainakin täällä Suomessa myös sukuhormonia tuottavien sukurauhasten eli munasarjojen ja kivesten poisto. Tämän seurauksena hormonitaso vähenee elimistössä merkittävästi ja vähentää ei-toivottujen käyttäytymismallien ilmenemisistä. Sisäkissalla tärkein kastration ja steriloinnin aiheuttama muutos havaitaakin juuri käytöksen (merkkailu, mouruaminen, levottumuus, stressaantuminen ja agressivisuus) muutoksena.
Erityisesti naaraalla steriloinnilla on muitakin positiivisia vaikutuksia; hormonitason lasku vähentää maitorauhaskasvainriskiä. Kohdun ja munasarjojen poiston jälkeen ei myöskään kohtutulehduksia enää esiinny.

Sterilointi ja kastratio lisäävät siis yleisesti kissan terveyttä ja elämänlaatua.

Perinteisesti naaraskissa on steriloitu ensimmäisen kiiman jälkeen ja kolli 6-9 kk iässä. Tämän käytännön haittapuolena voidaan pitää ei-toivottuja pentueita kun sukukypsyys ja ensimmäinen kiima on päässyt yllättämään. Myös mahdollinen merkkailukäyttäytyminen voi olla jo omaksuttua ja vaikeampi kitkeä pois, jos sterilointia ja kastratiota siirretään paljon myöhemmäksi.

Varhainen sterilointi ja kastratio tarkoittaa eläimen leikkaamista jo ennen sukukypsyyden saavuttamista . Toiset suosivat kissan leikkaamista jo pikkupentuvaiheessa ennen luovutusikää eli siis alle 12 vk iässä. Eduista ja haitoista on keskusteltu mailmanlaajuisesti jo vuosia. On epäilty varhaisen, varsinkin pikkupentuvaiheessa suoritetun leikauksen aiheuttavan kasvuun , virtsateiden kehitykseen ja käytökseen liittyviä ongelmia. Tehdyissä tutkimuksissa eri aikaan kastroitujen ja steriloitujen verrokkiryhmien välillä ei ole huomattu kuitenkaan varhaisen leikkauksen aiheuttavan myöhemmässä elämässä havaittavia haitallisia terveysvaikutuksia. Varhaiskastroidut kissat voivat kasvaa hiukan korkeammaksi kun myöhemmin leikatut; syynä on pitkien putkiluiden kasvurustojen myöhäisempi sulkeutuminen.

Aivan pienelle pennulle (<12vk) suoritettava leikkaus aiheuttaa kuitenkin erityishaasteita anestesian suhteen. Lisäksi pikkupennulla varsinkin sterilointi on elinten ja elimistön pienen koon vuoksi teknisesti haastavampaa kun suuremmaksi kasvaneella nuorella kissalla.

Naaraan steriloinnissa kohtu ja munasarjat poistetaan nukutetulta kissalta vatsaontelosta vatsan keskilinjalle , navasta taaksepäin tehdyn n. 5-7cm pitkän leikkaushaavan kautta. Leikkaushaava voidaan tehdä myös kyljen kohdalle. Haava suljetaan yleensä itsestään sulavin ompelein eikä poistettavia tikkejä laiteta lainkaan. Leikkauksen jälkeen kissa pääsee pian kotiin toipumaan. Kipulääkityksen ohella tärkein jatkohoito on varmistaa, ettei kissa itse ryhdy nuolemaan leikkaushaavan aluetta.

Kollikissan kastratio on toimenpiteenä huomattavasti nopeampi ja vaatimattomampi. Kivekset poistetaan kivespusseihin tehtyjen pienten (n. 1-1½cm) haavojen kautta. Leikkaushaavoja ei ommella kiinni, vaan ne sulkeutuvat parin päivän aikana itsestään. Kipulääkitys annetaan leikkauksen yhteydessä pistoksena.